Viime vuoden opit

Jäi sitten viime vuoden bloggailut jokseenkin vähemmälle. Syytetään siitä nyt sitten vaikka koronaa ja sitä, ettei enää työpäivien jälkeen oikein jaksanut avata konetta sen jälkeen, kun läppärinluukun oli huitaissut kiinni. Sen sijaan aika kului kyllä palstalla ja ulkoillen, jäi vain raportoinnit lyhyeen. Katsotaan miten käy tänä vuonna, josko sitä innostuu taas tarinoimaan...  

Palstalla kasvit kasvoivat ja satoa saatiin taas kivasti omiin tarpeisiin. Oli mukavaa viedä naapureillekin aina silloin tällöin palstan antimia, kun niitä kuitenkin tuli myös yli omien tarpeiden. Keväällä istutetut vadelmatkin antoivat pienen pienen sadon ja pitkin kesää sai poimia yhden tai pari marjaa palstavisiitti kerrallaan. Tänä vuonna niille tarvitsee rakentaa kunnon tukisysteemit lankarimpuloiden sijaan.

Erikoiset punaiset pinaatit kasvoivat aika kituen eikä niistä lopulta saatu satoa lainkaan. Parsakaalien kohtaloksi koitui pienet mustat ötökät ja sapetti suht paljon, kun ne lähtivät niin hienoon kasvuun, sadonkorjuu myöhästyi parilla päivällä ja sitten ötökät pesiytyi niihin pikkuisiin nuppuihin, eikä niitä voinut enää syödä. Parsakaali on näköjään altis tuholaisille ja jää tänä vuonna kasvattamatta. 

Satoisimmat lajit olivat peruna, palsternakka, porkkana, sipuli, kesäkurpitsa, pinaatti, pavut ja lehtikaali. Papuja laitetaan reilusti myös tänä vuonna, ne olivat nimittäin ihan hitti ruokalautasella ja kestää loistavasti myös pakastusta, joten ollaan saatu nauttia omista pavuista myös talvella. Lehtikaalia tuli myös todella paljon ja sitäkin pakastettiin. 

Viime vuonna kasvatettiin myös ensimmäistä kertaa muitakin kurpitsoja kesäkurpitsan lisäksi. Yhdestä tuli juuri sellainen täydellinen halloween-kurpitsa ja siitä saatiin tehtyä hieno lyhty. 

Tällä hetkellä olkkarin ikkunalautaa koristaa taas pieni taimitarha ja tänäkin vuonna on jotain uutta mukana. Tällä kertaa testataan saadaanko kasvatettua siemenestä paprikaa ja chiliä. Chiliä on paria eri laatua Biquinho ja Piment despelette. Paprika on California Wonder-lajiketta. Lisäksi esikasvatuksessa on myös Tiny tim-kirsikkatomaatti ja Balkonzauber-pensastomaatti, muutama pak choin taimi ja pari kelloköynnöstä. Kurpitsojen ja kurkkujen esikasvatuksen vuoro on sitten vähän myöhemmin. Ja kuten viime vuodesta opin, en esikasvata lehtikaaleja enää vaan kylvän sitten suoraan penkkeihin ja peitän harsolla niin lähtevät paremmin kasvuun. Esikasvatetuista taimista puolet nimittäin kuoli kokonaan. 

Tulevan kauden uutuusjuttu on meidän pikkuinen kasvihuone omalla takapihalla. Sinne laitetaan kasvamaan tomaatit, chilit ja paprikat. Se on tietysti jo viime kesänä kasattu ja koko syksyn ja talven siellä nököttänyt ja toiminut palstakamojen varastona. Kunhan lumet sulaa pihalta, niin sitten päästään aloittamaan laatikoiden rakentelu. 

Monsteri ja muuta satoa

Melkein kaksi kuukautta hurahtanut edellisestä kirjoituksesta, hups. Syytän kesää ja vaikka kärpäsiä... 
Tässä välissä on palstoilla tapahtunut aika paljon ja satoakin on jo korjattu. Kahden viikon kesälomareissun aikana yllätyskurpitsa, joka osoittautui tavalliseksi kesäkurpitsaksi, synnytti monsterin. Kesäkurpitsa painoi melkein vastasyntyneen juniorin verran, eli 2,8 kiloa ja oli kerrassaan loistavan makuinen. Yleensä tuollaiset monsterikesäkurpitsat on helposti puisia ja pahanmakuisia, mutta tämä yksilö yllätti ja maistui maukkaalta. 

Avomaankurkut ja tomaatit on kerätty parvekkeelta.

On tainnut mennä taimet keväällä sekaisin, sillä yksi tavallinen kesäkurpitsa osoittautuikin eri lajiksi. Se on tehnyt ihan hullun pitkän varren ja sieltä varresta puskee sellaista vaaleanvihreää pyöreää kurpitsaa, eikä mulla ole mitään hajua, mikä lajike on kyseessä. Katsotaan, kunhan se kasvaa pidemmäksi. Toinen (arviolta) tavallinen kesäkurpitsa kasvattaa vain isoja lehtiä ja kukkii kyllä, mutta ei tee kurpitsaa. Olen koittanut tökkiä kukkia, että pölyttyisivät, mutta en usko, että sillä on vaikutusta. Penkissä on siis monsterikesäkurpitsoja tuottava yksilö, erikoisia vaaleita pallerokurpitsoja tuottava yksilö ja yksi joka kasvattaa vain lehtiä ja kukkia, kai sen kasvuvoima on mennyt kaverille. 

Lajike toistaiseksi tuntematon.

Herneitä on saatu syödä, tosin myös pupujussit ovat vierailleet ahkerasti meidän hernepenkissä ja huomasin eilen, että suurin osa silpoydinherneistä on viikonlopun aikana pupujen toimesta tuhottu. Sokeriherneet eivät ole jostain syystä kelvanneet yhtä hyvin kuin silpoydinherneet ja olen kerännyt niitä pakkaseen talteen. Sokeriherneitä on sitten kiva paistaa pannulla ja heittää vaikka ramenkeiton joukkoon. Ensi vuonna täytyy suojata hernepenkki paremmin, varsinkin, jos sen laittaa jälleen aarin palstalle. Puolen aarin palstahan sai hyvän aidan ympärilleen ja se kyllä näyttää suojanneen hyvin sekä lehtikaalit että parsakaalit.

Parsakaalia on siis tosiaankin tulossa, ainakin pienet alut siellä jo isojen lehtien seassa pilkistää. Tämä on iloinen yllätys, sillä näiden suhteen ei ollut odotukset kovinkaan korkealla. 
Myös lehtikaali kasvaa loistavasti, varsinkin ne suoraan siemenestä maahan kylvetyt. Puolet esikasvatetuista lehtikaalin taimista kuolivat ja näyttää vahvasti siltä, että kannattaa vaan kylvää suoraan siemenestä ja suojata harsolla riittävän pitkään niin tulee kestäviä ja hyviä. 

Sipulit on kasvaneet hyvin ja niistä suurin osa onkin jo nostettu pois. Saivat kuivua uudessa kasvihuoneessa takapihalla. Nyt vaan kaipaan sitä kylmäkellaria, että saisi kaikki säilytettyä hyvinä. Porkkanaa tulee paljon ja perunaa, eikä niille ole jääkaappia kummempaa säilytyspaikkaa. Eli syksyn tultua meidän jääkaappi tulee täyttymään perunasta, porkkanasta ja palsternakasta. 

Punajuurille on tapahtunut jotain erikoista, lehdet on ihan kellertäviä ja mukulat ihan minikokoisia. Saattaa olla, ettei sieltä saada järkevän kokoisia punajuuria ollenkaan. Ja se punainen pinaatti siinä punajuurien vieressä, se kyllä lähti kasvuun, mutta jäi tosi pieneksi, enkä ole ehtinyt maistaa sitä. 

Ja niitä rikkaruohoja, niitä kasvaa sen seittemää sorttia, että eikun kitkemispuuhiin vaan, taas.

Punaista pinaattia ja palstaviinit

Viikonloppuna istutin kesäkurpitsan, yllätyskurpitsan, avomaankurkun ja varsisellerin taimet ja suojasin ne harsoillla. Ilokseni huomasin myös, että kylvämäni lehtikaalin siemenistä osa on jo itänyt harson alla, joten tänä vuonna odotetaan suurta lehtikaalisatoa, kunhan puput pysyy loitolla. Lehtikaalin taimet odottaa vielä ikkunalaudalla, mutta nyt nekin voisi jo viedä palstalle kasvamaan, kun porttikin on saatu paikoilleen.

On se hieno. 

Puolen aarin palstan naapuripalstoille on tullut uutta porukkaa ja nurkilla on pyörinyt nyt enemmänkin jengiä. Eräs herra kyseli yksi ilta viikolla mitä olen jo istuttanut ja kysyi sitten yhtäkkiä haluaisinko punaista pinaattia? Tietysti halusin ja ukkeli lupasi tuoda jonain päivänä, kun ollaan taas samaan aikaan mestoilla. Punaisen pinaatin siemenet ovat kuulemma Bangladeshista asti. Jäin mielenkiinnolla odottamaan, muistaako tyyppi koko keskustelua ja lauantaina hän sitten sattui olemaan mestoilla ja esitti kysymyksen uudelleen. Kun sanoin, että joo joo tottakai, herra kääntyi, lähti kohti omaa palstaansa ja hetken päästä hän tuli takaisin mukanaan pussi, jossa oli pienen pieniä mustia siemeniä. Otin ne vastaan ja kylvin samantien samaan penkkiin punajuurien kanssa. Nyt odotetaan todella mielenkiinnolla mitä niistä kasvaa. Toivottavasti ei mitään laitonta kuitenkaan! 

Lauantaina sain seurakseni palstalle ystävän, joka joutui kaiken höpöttelyn ja viinin lipittelyn keskellä myös ihan hommiin. Hän sai kitkeä voikukat ja muut ylimääräiset heinät pois laatikoiden ympäriltä ja tuli tosi siistiä jälkeä! Täytyy myöntää, että oli muuten eka kerta, että oli palstahommissa viiniä mukana ja tulipa viihdyttyä siellä ihan iltamyöhään asti. Siinä vaiheessa, kun aurinko ei enää lämmittänyt, oli aika hypätä fillarin selkään ja polkea kotiin. 

Potut maassa ja taimet edelleen ikkunalaudalla

Toukokuu se sitten hujahti taas vauhdilla ja saatiin ne potutkin vihdoin viime viikolla maahan.   Innoissani väänsin vakoja, että varmasti sitten riittää, kun oli kuitenkin viiden kilon säkki siikliä. No, kävikin niin, että siellä on nyt pari vakoa ilman pottuja ja vielä ihan hassusta siellä ihan keskellä, kun potut loppuivat kesken, eikä mistään puutarhakaupasta enää saa siemenperunoita, kysytty on. Täytyy siis laittaa kaupan potut vielä itämään ja iskeä maahan sitten kun on edes vähän itäneet. Kasvavat kivasti sitten eri aikaan siinä kaiken keskellä. 

Pottuja oikealla ja pottuja vasemmalla, keskellä tilaa rikkaruohojen temmeltää.

Herneet kolmessa rivissä. 

Pottujen lisäksi aarin palstalle kylvin tänään herneitä. Kylvin oikein kolmea eri sorttia, on viime vuotiset silpoherneet, ihka uudet silpoherneet ja yksi rivi sokeriherneitä. 

Kylvökset ja istutukset on nyt tehty ihan sikin sokin fiiliksen mukaan ja sen mukaan, mitä nyt tunnissa tai puolessatoista iltaisin ehtii. Eilen illalla kävin istuttamassa jättiauringonkukkien taimet ja tuin ne hyvin, etteivät mene tuulessa poikki. Niiden suhteen on nyt isot odotukset, toivotaan että saadaan oikein superjätti-isoja ihania auringonkukkia, joita kaikki voi ilokseen ohimennessään ihailla. Istutin ne puolen aarin palstalle uuden aidan viereen, joka väsättiin viime viikon lopulla. 

Uuden aidan tarkoitus on ensiksikin pysyä pystyssä ja ylipäätään olla aita, jota edeltäjänsä ei enää pariin vuoteen ollut ollut ja toiseksi pitää pupujussit loitolla, tai tehdä niiden tuhoamisyrityksistä edes vähän vaikeampaa. Puput rynnii aronia-aidan läpi kyllä suht helposti, mutta josko eivät kuitenkaan hyppisi tämän toisen aidan yli. Aidasta puuttuu vielä portti, joka valmistui jo tänään, mutta se pitäisi käydä vielä kiinnittämässä, kunhan mieskin saisi aikaa palstailuun. Sen jälkeen, kun portti saadaan paikoilleen uskallan viedä lehtikaalin taimet palstalle kasvamaan. Ja ehkä ihan varmuuden vuoksi laitan niiden ympärille vielä jonkun tuplavarmistuksen, eli viime vuotisen kehikon, koska pännii meinaan niin perkeleesti, jos puput käy syömässä mun itse kasvattamat taimet kuten viime vuonna kävi.

Uusi aita istutusten suojaksi

Lehtikaalien lisäksi olohuoneen ikkunalautaa koristaa vielä parsakaalin taimet, pari varsisellerin tainta, avomaankurkut, kesäkurpitsat, yksi yllätyskurpitsa, paksoin taimia, basilikaa ja piparminttua. Paksoin taimista pari pääsee pannulle jo varmaan tällä viikolla, ovat nimittäin kasvaneet tosi hienosti ja lehdet on jo ihan syötävän kokoisia. Mietin vielä vienkö niitä lainkaan palstalle vai vaalinko niitä täällä kotona, jotta tuholaiset eivät käy niiden kimppuun niinkuin viime vuonna. Sitä muistaa tosi hyvin tuollaiset tuholaisten kohteeksi joutumiset ja niiden myötä tulee näköjään aika suojelunhaluiseksi taimiaan kohtaan. 

Aarin palstalle suojan alle jo ajat sitten istutetut ylikasvaneet kesäkurpitsan taimet kokivat karun kohtalon kuten pelkäsin ja paleltuivat. Ei jotenkaan harmittanut kovin paljoa, kun osasin tuota odottaa ja uudet taimet ovat siis jo kasvaneet ihan istutuskelpoisiksi ja voisi viedä sinne kunhan ehtisi. Yllätyskurpitsan taimi on siis joku kurpitsan siemen, jonka kylvin, yksi niistä iti ja lähti kasvuun ja se saa aikanaan paikan kesäkurpitsojen vierestä. Jännätään sitten millainen kurpitsa sieltä kasvaa. Basilikat saa kasvaa parvekkeella.

Ainiin ja tomaatitkin on saatu parvekkeelle omaan "mökkiinsä". Niissä on jo paljon kukkia, mutta toisista taimista pitäisi käydä poistamassa varkaita. 

Paljon on hommaa, mutta onneksi näiden kanssa ei ole mikään kiire ja tämän harrastuksen on tarkoitus lievittää stressiä, ei aiheuttaa sitä, joten asia kerrallaan edetään. 

Erikoishuomiota unohdetuille

Ei sitten ehditty vielä laittaa pottuja maahan. Katsotaan, josko ensi viikonloppuna ehtisi tai sitten sitä seuraavana. Aarin palstalla on vielä jonkun verran käännettävää ja kitkettävää, ennen kuin sinne voi potut iskeä, eikä niiden kanssa nyt mikään kiire ole.  

Palsternakat on kuitenkin kylvetty ja kesäkurpitsat pääsi majaansa ja puolen aarin puutarhaan kylvin sipulien seuraksi porkkanan siemenet. Toistaiseksi kesäkurpitsat ovat elossa. 

Maurin makeat saivat arvoisensa paikan ja katteeksi taimille laitoin kompostista pätkittyjä kuivia heinänkorsia. Kai se ajaa asiansa. Tehdään niille vielä tuki, kunhan nähdään miten lähtevät kasvuun. Harmi vaan, että sitä satoa joudutaan odottamaan ensi vuoteen. 

Vadelmat ilman katetta ja sitten katteen kera.

Puolen aarin palstalla raparperi sai myös pitkästä aikaa hieman erikoishuomiota, kun on reppana jäänyt ihan rikkaruohojen valtaamaksi ja jotenkin vaikuttaa siltä, että on lähtenyt vähän heikonlaisesti kasvuun. Kysäisin ohimennen yhdeltä rouvalta, jonka raparperipuska näytti jo hyvässä kasvussa olevalta, että mitä hän on omalle raparperilleen tehnyt ja kuulemma kalkinnut syksyllä ja lannoittanut ja mullannut keväällä. Pöllin tietysti siitä vinkit, kitkin rikkaruohon ympäriltä ja laitoin vähän multaa lisäksi, toivotaan että se auttaa. Ja jännä, miten sitä on unohtanut kalkita raparperin, vaikka muuten olen aina syksyisin kalkinnut maat. Jatkossa täytyy muistaa antaa kalkkia myös raparperille. Jotenkin sitä on ajatellut, että raparperi nyt kasvaa missä vaan, mutta tämä meidän yksilö tuntuu vaativan hieman erikoishuomiota. 

Raparperi-reppana.

Toinen, joka sai pitkästä aikaa erikoishuomiota, oli yrttipenkki, jossa rehotti ruohosipuli, rikkaruohot ja pari muuta yrttiä. Nostin koko ruohosipulin, poistin rikkaruohot ja jaoin sen kahteen osaan. Ja koitin kovasti muistella mitä ne muut rikkaruohojen saartamat yrtit olikaan. Ehkä sitruunamelissa, joku minttu ja mäkimeirami on villit veikkaukset. Täytyy kaivaa arkistoista kuvia mitä sinne on muinoin istutettu. Saa nähdä muistinko oikein vai menikö metsään ihan urakalla. 

Ruohosipuli jakaantui.

Mustajuuri ja Maurin makeat

Parin viikon aikana on ehditty kääntää maata molemmilla palstoilla ihan reilusti. Puolen aarin puutarhassa on käännetty kaikista laatikoista ja yhteen istutettiin minionin kanssa sipulit viikko sitten. Peitin ne harsolla, kun lupasi kylmiä ilmoja ja toivotaan, etteivät ole kärsineet. Tänä viikonloppuna pitäisi istuttaa viereen porkkanat. Minioni on muuten viihtynyt viime aikoina junioria selvästi paremmin palstalla äidin kanssa. Nelivuotiasta jaksaa kiinnostaa madot vielä ihan yllättävän paljon ja pitkään. 

Myös aarin palstalla on käännetty maata oikein urakalla, kiitos miehen, joka tuli apuun viime viikonloppuna. Siellä on nyt penkki palsternakoille valmiina. Lisäksi laitoin pari vuotta sitten ostamani pienen "kasvihuoneen" palstalle, heitin sinne viime vuotisten kasvusäkkien jämät ja sinne on tarkoitus viedä kesäkurpitsan taimet, jotka ovat jo vähän kukkineetkin olkkarin ikkunalaudalla. Kylvin niiden siemenet ihan liian aikaisin ja ajattelin, että voi kai sitä testata kestävätkö toukokuun säät, kun kuitenkin saavat olla astetta paremmassa suojassa. Huomenna voisi käydä istuttamassa ne sinne. Ja ihan varmuuden vuoksi on tietysti myös kylvetty uudet kesäkurpitsan siemenet, jos ensimmäiset eivät kestäkään. Kun on jo tottunut omavaraisuuteen kesäisin kesäkurpitsojen suhteen, on siitä vaikea luopua. 

Kesäkurpitsojen ja palsternakan lisäksi aarin palstalle laitetaan vielä perunat ja herneitä.

Suurin osa käännetty ja kesäkurpitsojen maja kasattu.

Lapsityövoimaa yhden puolikkaan lapiollisen verran.

Tänään, sen jälkeen kun ensin oli fillaroitu Vantaanjoen rantaan vappupiknikille ja mato-ongelle, oli pakko käydä vähän möyhimässä aarin palstalla. Muutaman viikon kadoksissa olleet mustajuuren siemenet löydettyäni päätin sijoittaa ne aarin palstalle kompostien viereen, maa-artisokkien kanssa samoille huudeille. Toimenpide vaati lapiota ja kuokkaa aikalailla. Piti kääntää ja kitkeä koko kohta, jossa ei juuri ole rikkaruohojen lisäksi muuta kasvanut, ei edes näkyvästi niitä maa-artisokkia. Paitsi, että sitten kun iskin lapion savimaahan kävi ilmi, että kyllä siellä muutamia hienoja yksilöitä edelleen kasvoi. Keräsin ne talteen ja istutin uudelleen. Mustajuurihan kaipaa kuohkean ja multaisan maan, eikä kuulemma menesty tiukassa savimaassa. No sitähän meiltä kuitenkin löytyy ja tämäkin tietoinen riski on nyt otettu. Laitoin hyvin käännetyn ja kuokitun savisen kohdan päälle säkillisen puutarhamultaa ja nyt vain sitten sormet ristiin, että mustajuuri lähtee kasvamaan. En edes tiedä miltä sen maanpäällinen osa näyttää, laitoin kepit merkkaamaan kylvökohtia.

En taida uskaltaa kitkeä koko penkkiä, ennen kuin sieltä on noussut useampi vihreä osa maanpinnalle. 

Maa-artisokat palstan reunassa saven alla ja mustajuuret mullassa.

Kaiken tämän lisäksi kipaistiin läheisessä rautakaupassa ja multasäkkien lisäksi mukaan tarttui vihdoin ne vadelman taimet. Puolen aarin palstalla istutusta odottaa nyt kolme Maurin makeaa -vadelman tainta ja huomenna nekin olisi tarkoitus istuttaa. Satoa tosin saadaan odottaa varmaan vasta ensi vuonna, joka on kärsimättömälle tietysti pienoinen pettymys. Ilokseni kuitenkin huomasin, että aarin palstan kukkapenkistä pilkistää jo pieniä kesäkukan alkuja, joten tänä vuonna saadaan toivottavasti nauttia kukkien loistosta ja tuoksusta. 

Vattujako?

Jos vuosi tai pari sitten oli mansikkamaa haaveissa ja se saatiin tehtyä, niin nyt sain päähäni, että omat vadelmapensaat olisi kyllä tosi kivat. Vadelmahan jakaa mustikan kanssa ehdottoman kärkisijan parhaat marjat listallani ja onkin ihan äärimmäisen outoa havahtua tähän vadelmapensas-haaveeseen vasta nyt. 

Mietin ensin, että aarilla olisi hyvin tilaa, mutta hoksasin juuri minne puolen aarin palstalla vadelmat saisi ja vielä suht suojaisaan kohtaan. Kompostin ja kitukasvuisen mustaherukan väliin saisi tosi hyvin pari kolme puskaa. Ja jos tuntuu siltä, että lisää tilaa pitäisi saada niin suht surutta siirtäisin sen herukkapuskan joko jonnekin muualle tai sitten kompostiin kuolemaan. Herukkapuska on elämänsä aikana tuottanut kaikki kaksitoista marjaa, joista puolet on linnut syöneet, joten ei jäisi ikävä. Ja sitä paitsi aarin palstalla on useampi mustaherukkapensas, joista saa käydä syömässä sitten ne kuusi puuttuvaa marjaa jos niikseen tulee. 

Vadelma ei viihdy kovin hyvin kovassa savimaassa, jota meidän palstalla tietenkin on. Tosin se kohta, johon vadelman ajattelin istuttaa ei ole savikohdista lainkaan pahimmasta päästä. Jos siihen laittaisi reilusti hiekkaa, kompostia ja puutarhamultaa, voisi siitä saada ihan hyvän kasvupaikan. Ja kokeilemallahan se sitten selviää. 

Vadelman lehdistä saa kuulemma hyvää teetäkin. 

Täytyykin alkaa tutkia, mistä saisi parhaimmat vattupuskat ostettua ja sitten mies pääsee nikkaroimaan niihin mittatilauksena hyvät tuet.